Nathan Voight

[kambl]

"All business is a game one way or another."

Nathan Lex Voight

Born: Nathan Eric Voight
AKA: Defender of the damned

Syntymäpäivä: 21. 10.1934
Syntymäpaikka: New Jersey

Ikä: 50-51
Sukupuoli: Mies
Siviilisääty: Naimaton
Suuntautuminen: Hetero

Pituus: 193cm
Paino: 90 kg
Hiukset: Mustat
Silmät: vihreät

Face claim: Goran Višnjić
Ääni: link

Työ: Puolustusasianajaja, omistaa oman firmansa Lex Voight. Lisätienestejä tulee sijoituksista.
Asumispaikka: Muuttanut hiljattain kattohuoneistoon Ocean Drivella.

Notable family:
Äiti
Isoveli
Pikkusisko

Luonne:
Tilannetaju ja sanavarasto leikkaavat hyvin, joten moottoriturpa on harvemmin kotikentällään hiljaa. On siinä sekin etu, että jos joku oikeussalissa koettaa pilata hänen päivänsä sepittämällä mitä mielenkiintoisempia valheita hänen päämiehestä, hän pystyy laittamaan kahta kauheammin kampoihin. Tietenkin aineksia olisi stand-up komiikassa, etenkin Roast-puolella, mutta jotenkin hän viihtyy nykyisessä työkommuunissaan.

Mies pitää itseään hyvinkin vetovoimaisena ja arvovaltaisena persoonana. Häntä voisi kuvailla jollain tavalla elitistiksi ja hedonistiseksi. Ateriaksi ei kelpaa mikä tahansa lähiravintolan tarjonta, vaatteet ovat aina priima kunnossa, lookki viimeistelty... Kaiken on oltava hänen hallinnassa, niin kauan kuin asialla on mitään tekemistä hänen kanssa. Äärimmäisen rauhallinen, tasapainoinen, järkeilevä ja laskelmoiva.

"I'm every-fucking-inch as good as they say I am"

Nate rakastaa hauskanpitoa ja on kovin energinen ja menevä heppu, joten ei ole jatkuvasti työpöytänsä ääressä. Pakko sitä on osata höllätä remmiä, ettei tapata itseään kytkemällä aloittamalla ja lopettamalla puheenvuoroja. Mutta työhön nähdään tarpeeksi vaivaa ja ehkä vähän extraakin, ettei kukaan koeta päästä kukkulan kuninkaaksi tai ole erottamassa häntä. Sitä paitsi, hän on rehellinen, ystävällinen, todenmukainen, tyylikäs, sanavalmis, antelias, välittävä ja viisas - mitä nyt muuten vain hyödyntää Miamin korruptiota juttujensa voittamisessa ja tykkää tuhota syyttäjiä.

Äitiinsä, joka on daami hienossa iässä, Natellä on hyvät välit ja silloin tällöin tulee pidettyä yhteyttä kahteen sisarukseen jotka asuvat muualla Amerikassa. Toistaiseksi miehellä ei ole ollut mitään interestejä etsiä tulevaa rouva Voightia ja laittaa pullaa uuniin, toisin kuin moni muu ikätoveri. Olo on kuin nuorella kollilla, joten aikaa luulisi olevan vielä reippaasti sille, että vakavoituisi töiden ulkopuolella.

Ulkonäkö:
Pituutta löytyy 193 cm ja painoa 90kg, joten mistään pulleasta konttorirotasta ei ole kysymys. Runko on atleettinen, vaikkeikaan vedä vertoja showpainin isoimmille staroille ja hyvä yleiskunto on muutenkin piilotettuna pukujen alle. Virneitä saati muita ilmeitä ei peitellä, vaan mies ilmaisee hyvinkin spontaanisti tunnetilojaan pärstätaulullaan. Parta on silloin tällöin kasvoilla, mutta yleisimmin Nate edustaa sileäksi ajetulla naamalla.

Hiukset ovat luonnostaan mustat, yleisimmin kammattu taakse. Silmien väri on vihreä. Ihonsävy on vaalea, ei ehkä niin kalpea kuin mitä valtavirta media toitottaa, mutta kunhan ihonsävy kestää salamavalot ja oikeussalin valaistukset, se riittää. Vaatetus onkin sitten astetta prameampaa; pukuja, siistejä liivejä, kauluspaitoja ja suoria housuja.

"Vanity, definitely my favorite sin"

Menneisyys:
Nathan Voight syntyi Harold ja Ana Voightille toisena lapsena, 21. lokakuuta, vuonna 1934. Paria vuotta myöhemmin seurasi tytär ja esikoisena perheellä oli yksi poika... Perhe-elämä sujui kuin missä tahansa muussa tavallisessa perheessä, ilman sen suurempia sotkuja. Mitä nyt yliopistossa pojalla olisi voinut olla mahdollisuudet ammattitason toimiin jääkiekossa, mutta kuntoilu ei innostanut elämäntapaa pidemmälle. Sen sijaan Nathan tuntui olevan kuin kotonaan pienessä valokeilassa ja avaamassa sanallista arkkuaan, joten ammatillisesti näkökenttään osui joko näytteleminen, väittelykerhot, politiikka, uutisala ja sitä rataa.

Aluksi sitä tuli oltua kaiken maailman hanttihommissa, joista jokainen joutuu aloittamaan. Toimiston kahvinkeittäjästä lähettiin, pienempiin firmihin kirjoittamaan tekstejä puhtaaksi ja sieltä takaisin sorvin ääreen. Eteneminen kohti parempaa virkaa omin avuin kävi hitaasti, mutta vahvasti. Sanavalmiina oli helppo ottaa vastaan niin kuittailut kuin palaute, ja ehti hän hetken olla yhden lakifirman listoilla, ennen kuin koko yhtiö meni nurin.

Muiden palkkapusseihin hapuilu ärsytti, joten oli aika palata siihen missä hän oli hyvä; pään aukominen. Sitä selattiin eri avun tarpeessa olevat lakifirmat läpi, koettaen löytää jotain mikä kiinnostaisi niin paljon, että hän jaksaisi mennä markkinoimaan itseään työpaikkaa varten. Syyttäjiä oli kuin sieniä sateella, senhän ymmärsi hyvin; jokainen halusi olla se sankari, joka passittaisi rikollisen vankilaan. MUTTA entä jos syyttäjä tekisikin elämänsä virheen, eikä puolustus pelastaisi poloista turhalta tuomiolta?

Toimittuaan pitkään järjestäytyneeseen rikollisuuteen erikoistuvissa lakifirmoissa, oli aika miettiä omia elämänvalintojaan. Olisiko kotikonnut sittenkään parhain optio hänelle uran kannalta? Entäpä mediaseksikkäämmät kaupungit kuten LA taikka Miami? Raha virtasi kaupungeissa ja vähintään joka kolmannen jalat olivat uponneet suohon nimeltä korruptio. Rikolliset maksaisivat huomattavasti enemmän vapaudesta, kuin mitä valtio, kaupunki, osavaltio tai uhri voisi pulittaa hänelle mustamaalaamisesta. Jokainen tulee joskus siihen pisteeseen, missä miettii onko jo saavuttanut kaiken, mitä tekisi elämällään ja pitäisikö siirtyä eteenpäin. Harva hyvin oppinut silti vaihtaisi lain suhteen puolta, vai vaihtaisiko? Oivalluksesta oli tuskin kulunut vuorokauttakaan, kun mies ilmoitti julkisesti ryhtyvänsä Miamissa puolustusasianajajaksi, mikäli yksikään rikollinen joutuisi raastupaan rikkeistään.

Kansalaismielipiteeseen on piintynyt väkevästi sellainen käsitys, ettei asianajajilla ole minkäänlaista moraalia - ja no, hänen kohdalla se olikin niin. Toinen sai ihan huoletta tilittää kaikki tekonsa hänelle, mutta kun hän puolustaa hirvittävistä rikoksista syytettyä oikeudessa, hän myisi toisen syyttömänä ihmisenä - jonka pitäisi vaatia syyttäjän esimiestä tuomittuna kunnianloukkauksesta. Valamiehistö pelkäsi liikaa, tuomarilla oli syvät taskut ja miten kukaan menisi takuuseen ainetodisteista, jos niille sattuisi jotain? Hän saisi päämiehen vapautettua kaikista syytteistä ja syyttäjä saisi etsiä uuden syntipukin. Jos tällä ei olisi tarpeeksi rahaa hänen palkkiotaan varten, ehkä toinen pääsisi valtion hotelliin, mutta jos isossa shekissä oli hänen nimensä; toinen olisi vapaa mies. Kenties siinä meni monta vuotta hukkaan, jotka olisi voinut käyttää aloilleen asettautumiseen taikka kunnollisen syyttäjän työhön, mutta olisiko se yhtä hauskaa? Tuskin... “...Paradise is expensive, the gate is narrow. "

"Lose? I don't lose! I win! I win! I'm a lawyer! That's my job, that's what I do!"

Muuta
-Pitää avokadoista, hyvästä viinistä, palkkapäivistä, pienestä piikittelystä, voitokkaista iskuista vihaajia vastaan ja monesta muusta. Vaikeudet tietty ottavat päähän, mutteivät lannista. Ehkä pari ilman vajeeseen liittyvää seikkaa on listauksessa myös.

-Sitoutumaton, mitä tulee järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Niin kauan kun hänelle maksetaan, kuka tahansa kelpaa asiakkaaksi.

-Vannoutunut taiteen keräilijä ja hyvin usein vierailee antiikki- taikka huutokaupoissa etsimässä uusia palasia kokoelmaansa. Maalaukset eivät kykene pettämään ketään, joten lakimiehen elämässä on edes jotain "moraalisesti rehtiä".

-"Kärsii" hypoksifiliasta

-Äitinsä puolelta puoliksi jugoslavialainen, mutta sen kansan kulttuurit ei näy arjessa mitenkään. Ainoastaan tummemmat piirteet on helppo yhdistää johonkin muuhun kuin kantaväestöön Amerikassa.

-Harrastaa potkunyrkkeilyä että Krav Magaa. Pitäähän sitä osata pitää itsensä turvassa, eikä aina ulkoistaa kaikkea - vaikka mielellään mies harvemmin tekisi asioita itse.

"You're right. I'm out of my league, except.. I've... got.. money!"